Sairastelua...

Pikaisesti ajattelin kuulumiset tässä kirjotella ennen kun suunnataan Sohvin kanssa fysioterapiaan ja sen jälkeen kyläilemään. Viime viikolla miulla todettiin välilevynpullistuma, Sohvilla virtsiitti ja Villellä malaria. Sohvi on jo parantunut, Ville lääkkeiden voimalla töissä ja miulla fysioterapia ja jumalaton lääkitys päällä. Eli jospa tämä tästä nyt viimeinkin lähtisi parempaan suuntaan tämä elämä. Oma tilanne kyllä painaa mieltä aikalailla. Oireet on aika erikoisia ja jotenkin on vaikea luottaa että pelkästään välilevystä johtuvat. Ensi viikolla taas lääkäriin...

Kaiken tämän sairastelun ja muiden ongelmien keskellä ei kovin paljoa olla ehditty täällä olosta nauttia. Ihan vielä ei kuitenkaan luovuteta !!! Viikonloppuna lähdetään viimeinkin rannalle ( ellei sada vettä! ) ja toivotaan että ensi viikko olisi jo meille kaikille parempi!

Onkohan meidät kirottu vai mikä mättää ? ? ?

Eipä sitten lähdetty viikonloppuna reissuun kun Sohville nousi vaihteeksi kuume. Sunnuntaina se oli jo parempi, mutta eilen jouduttiin uudelleen lääkärin kun Sohvi alkoi yht`äkkiä itkeä pahaa oloa ja kuume nousi vajaassa tunnissa todella korkeaksi. Nyt taas vaikuttais että alkaa mennä ohi, mutta tiedä häntä. Miulla oli tänään lantion kuvaus (CT). Huomenissa pitäis mennä tuloksia kuuntelemaan. Toivottavasti niistä selviäis jotain, ettei tarttis enää magneettiin lähteä. Sitä varten kun pitää lentää Etelä-Afrikkaan, eikä miulla on passia eikä viisumia tällä hetkellä. Sinne kyllä pääsen, mutta takasin tuleminen voipi olla pikkasen nihkeää. Kovasti haluaisin liikunnalla yrittää oloa parannella, mutta lääkärit ja "vakuutustädit" kieltää kun ei ole varmuutta siitä mikä on vialla. Ei siis auta ku odotella.

Täytyy sanoa että alkaa tämä sairastelu ja muut vastoinkäymiset riittää. Meillä ollaan juostu lääkärissä varmaan viistoista kertaa. Sen lisäksi tämän kämpän kanssa on kaikenlaisia pikku pulmia. Tämän asunnon jakaa meidän perheen kanssa muutama sokeritoukka ja liuta torakoita joihin törmäilee aina silloin tällöin. Miulle on nyt parin viikon ajan kerrottu, että myrkytykset ovat "käynnissä". Eipä ole näkynyt meillä... Toimivaa pesukonetta meillä ei ole ollut nyt kohta pariin viikkoon. Kokoajan luvataan että uusi tulee, mutta sitten tuleekin vain "korjaaja" joka paukuttelee koneen kylkiä vasaralla ja sanoo sitten mongertaen: " It`s now ou kei! " Ja se ei todellakaan ole OU KEI. Viimeviikolla ne toivat, kuulemma väliaikaiseksi, toisen koneen ( manuaalisen, jota siivoojakaan ei suostu käyttämään!), joka sekään ei sitten toiminut. Mielenkiinnolla odottelen mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaivavatkohan ne jostain vanhan pulsaattorin tuonne pihan perälle rumpsuttamaan ????? Pikkusen kirvelee hetkittäin! Kaiken kukkuraksi tänään lohkesi vielä etuhampaasta pala. Mietin hetken itkeäkö vai nauraa, mutten loppujen lopuksi jaksanut tehdä kumpaakaan.

Muutaman kerran olen viimesen viikon aikana miettinyt lähteväni kotiin tai ihan minne tahansa muualle, mutta en taida ihan vielä luovuttaa. Aika moni on läpikäynyt parin kuukauden helvetin täällä terveyden ja kaikenlaisten ongelmien kanssa. Luulisi tämän meidänkin kohdalla kohta loppuvan. Aamulla istuin autossa matkalla klinikalle ja mieli oli aika surkea. Yritin nukkua kun matka kesti yli puolitoistatuntia. Avasin silmät kun pysähdyttiin ( sadannen kerran) ruuhkaan. Toisella puolella tietä näkyi roskaa, romuja ja niiden seassa iloisena leikkiviä lapsia. Toisella puolella nainen imetti vauvaa maassa istuen ja kauppasi samalla nahistuneen näköisiä vihanneksia vadista. Siitä vähän matkan päässä joku oli kyykkypissalla keskellä tietä ja jutteli samalla vieressä odottavalle kaverilleen. Ristiriitaisten tunteiden keskellä ajattelin että jos nuo on iloisia niin kai minäkin oman elämäni kestän! On ainakin ainutlaatuinen kokemus!

Ja taas tuli viikonloppu !

Taas on viikko vierähtänyt lähes huomaamatta. Viime sunnuntai vietettiin rannalla ja sen jälkeen onkin ollu koko viikko aika rauhallista. Rantapäivä oli kyllä aivan loistava! En olis ihan äkkiä uskonut että TÄÄLTÄ löytyy tuollaisia paikkoja. ( Lisää kuvia löytyy facebookista. ) Aivan mahtava paikka. Seuraavan kerran mennään teltan kanssa yöksi. Kovinkaan monessa paikassa ei täällä uskalla yötä olla, mutta tuolla on yleensä aina muita ihmisiä ja sen verran tuulta ettei moskiitot pahemmin häiritse.
Ensin pitää kuitenkin löytää jostain kohtuu hintainen ja kunnollinen teltta, mikä voi täällä osoittautua melko hankalaksi tehtäväksi. =)
Keskiviikko oli taas vaihteeksi paikallinen pyhä, joka vietettiin kotona löhöten ja illalla "pakotettiin" Paul katsomaan Talvisota -elokuvaa. Se kyllä väitti kovasti olevansa kiinnostunut, mutta aika kärsivältä se miun mielestä näytti... =)

Mie olen tällä viikolla tutustunut paikalliseen fysioterapiaan. Alaselkä on edelleen kipeä ja sitä nyt yritetään hoitaa. Hiukan kyllä olen epäileväinen, mutta onneksi Lontoosta soittaa pari kertaa viikossa "kunnon lääkäri" joka sitten puuttuu asiaan jos alkaa näyttää huonolta. Tähän mennessä olen saanut ultraäänihoitoja ja lämmintä savea selkään. Eilinen saattoi jopa hieman auttaa. Lääkäri tarjosi lisäksi kortisonipistoksia, vaikkei edes tiedä mikä on vikana. Kummasteli sitten kun kieltäydyin. Itse toivon edelleen että tämä tästä liikunnalla paranisi. Jos ei niin sitten ilmeisesti vakuutusyhtiö lähettää kuvauksiin jonnekin. Nähtäväksi jää...

Huomenna lähdetään ison porukan mukana Rio Longalle viikonlopun viettoon. Luvassa on ainakin ruokaa, juomaa ja jonkinlaista melontaa. Hyvällä tuurilla saatta muutama krokotiilikin näkyä. www.riolonga.com Tuolta löytyy kuvia ja lisää tietoa kiinnostuneille.

Jotain...

Jostain syystä teiden varsilla seisoo aina ihmisiä tyhjänpanttina... Ehkä ne odottaa siinä parempaa huomista...



Miten niin Sohvi on blondi...?



"Oma koti kullan kallis" , tosin meille se Suomessa odottava "pankin oma koti" on vieläkin kalliimpi! =)

Parempi päivä

Yö oli aika rauhaton kun neiti ei meinannut saada nukuttua, mutta aamu toi tullessaan piristävän sateen ja selkeesti paremman päivän! Pahaa oloa tai muita vaivoja ei ole näkynyt ja mielikin on paljon eilistä virkeämpi. Toivotaan että taudit olis nyt voitettu...

Täällä pitäisi tosiaan olla sadekausi meneillään, mutta ennen tuota tämän aamun sadetta ei kyllä ole pisaraakaan tullut! Taitaa aika vähäistä olla täällä tuo sade yleensä, oli sadekausi tai ei. Ilma on aika pölyistä ja kuivaa, joten sade ois kyllä ihan tervetullutta aina välillä. Toisaalta kun ajattelee tuota hökkeleissä asuvaa valtaväestöä, niin ehkäpä parempi ettei kovin hurjia rankkasateita tule. Pysyy ainakin tönöissä seinät pystyssä ja taudit edes jotenkin aisoissa.

Käytiin tuossa aamulla Sohvin kanssa naapurissa brittirouvien kanssa pelaamassa korttia. Tai siis katsomassa kun muut pelaa... Ei oikein onnistu meiltä. Ensinnäkään minä en osaa canastaa ja toiseksi Sohvi ei ilmeisesti halua minun oppivankaan... =D Ihan mukavaa sakkia nuo rouvat kuitenkin, mutta ei ehkä ihan miun ominta porukkaa... Tikki ja pari siideriä sopii meikäläiselle hiukka paremmin kun tee ja canasta!

Nyt pitäs alkaa herätellä tyttöä päikkäreiltä, että ehditään leikkitreffeille! Illalla sitten taas kauppaan ja ehkä kuvia räpsimään. Kuvaaminen on vaan täällä aika hankalaa, kun se on oikeesti kiellettyä! Mutta jospa saisin tänne kuitenkin kunnollisia kuvia illalla. Nettikin tuntuu taas toimivan hyvin!

Jokohan kohta helpottais...

Reilu viikko ollaan tässä nyt sairasteltu vuoronperään ja klinikalla juostu useaan otteeseen. Muita ihmisiä kun kuuntelee, niin tähän on ilmeisesti tottuminen. Aina on joku jollain tapaa kipeenä, eikä kukaan oikeastaan pelkää mitään muuta kuin malariaa, jos sitäkään. Kaikille muille vaivoille on yleskäsite : Angola - maha ! =) Jonkin sortin vatsaoireita aiheuttava virus tai "pöpö" meilläkin ilmeisesti on jyllännyt. Sohvilla on lisäksi vesirokkoa muistuttavia näppyjä selkämys täynnä. Lääkärin mukaan nekin johtuu viruksesta. Miulla kyllä kävi mielessä että jospa täällä on vesirokosta joku hiukka erilainen kanta kun Suomessa ja näin ollen se vois tulla uudelleen??? En ole jaksanut ottaa selvää. Tuskin on mahdollista... Voihan tuo olla vaan reaktio johonkin uuteen aineeseen tms. Onneksi nyt kuitenkin tuntuu että kaikilla alkaa olo helpottaa! On kyllä ollu ihme tauti kun aamulla luulee kuolevansa, illalla on terve ja taas seuraavana aamuna on kipeenä. Viime yö oli vielä Sohvin kanssa aika kamalaa, mutta tänään se on ollu taas ihan OK. Jospa tässä pikkuhiljaa pääsis nauttimaankin tästä kokemuksesta ilman terveysongelmia. Hiukan meinaa olla mieli matalalla meillä kaikilla tämän sairastelun kanssa...

Sunnuntaina oli kaikilla hiukka parempi päivä tuossa välissä ja päästiin osallistumaan kevyesti sekä Australia Day:n juhlintaan, että Burns supperiin. Aussien bileissä grillattiin, ryypättiin ja uitiin. Toiset enemmän, toiset vähemmän. =) Pari tuntia kuumassa oli tarpeeksi varsinkin Sohville , joten päätettiin lähteä kodin kautta Julien, Gregin ja Freyan luo Burns supperille. Freya oli jo nukkumassa, joten Sohvi sai keskittyä rauhassa lelujen tutkimiseen. ( Freyalla niitä todella on miljoonia!!!!!) Paikalla oli kymmenkunta ihmistä Briteistä, Etelä-Afrikasta ja yksi VENÄJÄLTÄ! Noista itänaapureista ei sitten pääse eroon ei niin millään!!!! No ei, Galina oli ihan mukava tyyppi. Meillä oli siinä viinin äärellä "mielenkiintoinen" keskustelu suomalaisten ja venäläisten suhteesta. Jonossa etuileminen kuuluu ilmeisesti kansan luoteeseen, mutta sodan uusi ystäväni sentään tunnusti Venäjän hävinneen! =D =D =D Itse illan päätarkoitus oli Burns supper, Skottilainen perinne jolla kunnioitetaan jotain kauan sitten edesmennyttä tyyppiä nimeltä Burns! =) ( En jaksa nähdä vaivaa ja etsiä yksityiskohtia!) Pääpointti on kuitenkin syödä suurella porukalla Skotlannin perinneruokaa, Haggisia eli lampaan mahalaukussa kypsytettyä maksaa ja sydäntä! Ville tykkäsi tuosta erikoisuudesta ihan hulluna! Luojan kiitos tarjolla oli myös pihviä ja ranskalaisia normaaliin ruokaan tottuneille. Mutta ihan vaan ÄIDILLE tiedoksi, MINÄKIN söin Haggisia! ( Ainakin 3 lusikallista joissa oli mukana paljon whisky-kermakastiketta ...) Ruoan jälkeen jouduttiin lähtemään kuin mustilaiset konsanaan, suoraan pöydästä kun Sohvi reppana oli nukahtaa lattialle leluvuoren sekaan. Kotiin kuitenkin selvittiin onnellisesti Freyalta lainatun unikaverin turvin.
Sunnuntai oli siis kaikenkaikkiaan erittäin mukava ja tapahtumarikas päivä! Eilinen menikin sitten klinikalla jonottaessa, eikä tänäänkään olla sen ihmeempiä puuhasteltu. Villen sairastellessa kotona, mie uskaltauduin ensimmäistä kertaa kävelemään yksin porttien ulkopuolelle läheiseen kauppaan. No, se oli tietenkin kiinni kun koko henkilökunta oli päättänyt pitää ruokatauon yhtäaikaa. Ei auttanut kun kävellä takaisin kotiin ja yrittää myöhemmin uudestaan. Toisella kertaa Villekin jaksoi raahautua mukaan. Kauppa oli auki ja suorastaan tulvi henkilökuntaa. En ymmärrä mitä ne kaikki siellä tekee, mutta onpahan puodilla ainakin työllistävä vaikutus. Erehdyttiin ostamaan muutama tavara ja jouduttiin kulkemaan kolmen tiskin ja yhden vartijan kautta ennen kuin päästiin kaupasta ulos! Ensimmäisellä tiskillä nainen kirjoitti KÄSIN kaikki ostokset kuitille. Toisella tiskillä kuitti tarkastettiin laskimen kera ja ostokset maksettiin. Kolmannella tiskilla kaksi miestä tarkasti vielä ostokset ja mätti ne muovikassiin. Ovella sitten vartija tarkasti kuitin ja allekirjoitti sen!!! Ei luoja... Tervetuloa Afrikkaan!

Että semmosta tällä kertaa. Nyt painutaan pehkuihin. Jospa tuo Villekin vaikka aamuksi tokenis ja pääsis töihin. Myö lähetään Sohvin kanssa ainakin leikkipuistoon!

Kaikenlaista...

Moskiittoverkko



Päiväunilla mummon ja Alpon kanssa =D



Loiskista Läiskistä!

Voi helev...

Meillä täällä meneillään rattoisa perjantai-ilta. Ville kävi huomisia juhlia varten kaupassa. Kaikenlaista ylihintaista roipetta se kyllä sieltä löysi, mutta esim. tomaatteja ja sipulia ei kyseisesseä Citymarketin kokoisessa puodissa ollut ollenkaan. Kun se sitten viimein pääsi kassajonoon, minä ja Sohvi jo soiteltiin perään että joko kohta tulet kotiin. Juu, mie olen tässä kuudentena kassajonossa. 45 minuuttia tästä Ville sai ostoksensa maksettua!!! Täällä kun ei ole kenelläkään koskaan kiire, varsinkaan niillä jotka on töissä! Ville tuli sitten viimein kotiin, saatiin Sohvi nukkumaan ja ajateltiin asettua sohvalle telkkarin ääreen. NO, jostain kumman syystä 70 kanavasta näkyy tällä hetkellä vain BBC C ja sillä menee TELETAPIT !!!! Kyllä on kivaa.... =) =) =) =)

Täytyy tietenkin muistaa missä ollaan ja että täällä on muilla asiat sata kertaa huonommin jne. jne. jne. MUTTA SILTI OTTAA AIVOON! =D

Huh huh...

Viimeiset 3 päivää on kuluneet rattoisasti sairastellessa. Ilmeisesti sain jostain jonkin eksoottisen taudin joka ei näy missään testeissä, mutta olo on niin paha että melkein toivoo kuolevansa! Äsken onnistuin syömään kupillisen riisiä ja muutaman huikan limpparia, joten toivo paremmasta heräsi. Toissapäivänä kävin SOS-klinikalla tiputuksessa ja sain mukaani lääkkeitä pahoinvointiin ja kipuun. Lääkäri oli Brasilialainen ja vaikutti osaavan asiansa. Epäili jotain virusta tai ruokamyrkytystä. Sairaanhoitajan toimintaa sen sijaan hieman kummastelin. I.v. nesteytyksen aikana tehtävät lääkelisäykset tehdään täällä ruiskulla suoraan tippaletkuun! Siihen jää tietenkin neulasta reikä, josta nestettä lentää kaaressa ulos. Tämä sitten paikataan teipillä! Ei siinä voinut kun ihmetellä! Neulat sentään oli puhtaita... ( Vahtasin niiden käsittelyä kuin haukka... =D )

Muuten täällä on kaikki hyvin. Uima-allasta siivotaan parhaillaan ja moskiittoverkotkin saatiin viimein kattoon. ( Iso rasti seinään tuon uima-altaan kunniaksi! =D) Uusi taloudenhoitaja tuli tänään töihin ja vaikuttaa todella mukavalta. Ehkäpä jonkin ajan päästä voisin harkita kysyväni lapsenhoitoapua... Sohvi odottaa kovasti huomenna vietettäviä synttäreitä ja sunnuntainakin tapahtumia riittää. Australialaisilla on bileet Australia day:n kunniaksi ja Skoteilla on Burns supper. Saapa nähdä minne mennään vai mennäänkö mihinkään. Riippuu aika pitkälti allekirjoittaneen terveydentilasta. Toivotaan parasta...

Kaikki kyselee kamalasti niitä VALOKUVIA! Edelleenkään en ole onnistunut tänne ainuttakaan saamaan, mutta nyt olis jo toivoa. Netti toimii tällä hetkellä todella hyvin ja Ville lupasi kohta auttaa asiassa. Ehkäpä jo tänään... =)

Lämmintä 30 astetta ja Luandassa kaikki hyvin...

Muutto saatiin hoidettua ja nyt on mukava asustella uudessa tilavassa kodissa. Talo on uudehko ja jopa isompi kun meidän talo kotona. Naapurit on mukavia ja uima-allas tosi hieno! Kaiken kaikkiaan siis loistavat olot. Alkaako kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? No, niin se onkin! Sähköt katkeilee kerran tunnissa muutamaksi sekunniksi ja joka kerran pitää kaikki talon ilmastointilaitteet käynnistää uudelleen. Jos sattuu katsomaan telkkaria sähköjen katketessa, voi huoletta varautua parin minuutin taukoon kun kaikki kanavat päivittyy aina automaattisesti sähköjen tullessa takaisin päälle. Talon yli lentää päiväsaikaan USEIN lentokoneita niin matalalla, että ikkunat helisee ja korvat soi! Uima-allas on kyllä hieno ja jättikokoinen, mutta jostain syystä sen puhdistaminen ei ole henkilökunnan mielestä kovinkaan tärkeää. Riittää kun se tehdään silloin kun vesi on VIHREÄÄ! Aina puhdistuksen jälkeen allas on käyttö kelpoinen n. 3 - 4 päivää ja sitten menee taas helposti viikko ennen kuin jollekin tulee mieleen puhdistaa se. Meillä siis kyläillään varmaan aika usein kavereilla joiden altaassa on SINISTÄ vettä. Sohvilla on myös mukana puhallettava allas jonka minä toissapäivänä verenmaku suussa täytin ja kannoin tuonne takapihalle täyttöä odottamaan. Vasta silloin huomasin että meidän talo on ainoa jossa ei ole puutarhaletkua pihalla. No onneksi ollaan Angolassa ja täällä voi tehdä mitä tahansa kenenkään sitä ihmettelemättä. Niinpä, Ville kiipesi WC-pöntön päälle, avasi pienen tuuletusikkunan ja täytti altaan suihkulla! Hiukkasen se kesti kun veden paine ei meinannut riittää, mutta onnistui lopulta! =) =) =) Vaikuttaa varmaan aika kamalalta, mutta kaikenkaikkiaan meillä on kuitenkin todella hyvät oltavat ja kaikki hyvin. Kaikki nämä erikoisuudet ei ole ongelmia, vaan osa tätä antoisaa kokemusta. =D =D =D


Tänään olis tarkoitus lähteä Sohvin kanssa kyläilemään Freia-tytön luokse. Yhteistä kieltä tytöillä ei ole, mutta leikit suujuu silti. Freialla on lelukaupan verran leluja, joten lapset viihtyy hyvin ja äidit saa keskittyä kahvin juontiin. =) Illalla on sitten taas vuorossa elintarvikkeiden metsästys. ( Arvostakaa Prismaa te joilla sinne on mahdollisuus mennä! ) Kauppaan mennessään ei täällä koskaan tiedä mitä sieltä löytyy ja millä hinnoilla. ( Kerran näin rusehtavan kiinankaalin joka maksoi n.18 e!! ) Varsinkin lihan ja vihannesten kanssa on hankalaa. Joskus löytyy ihan mitä vaan ja joskus taas ei mitään. Esim. porkkanoita ja parsaa olen kaipaillut nyt viikon! Mutta ei täällä kuitenkaan nälissään tarvi olla. Aina löytyy jotain hyvää ja terveellistä, koskaan ei vaan etukäteen tiedä mitä! =)

Valokuvia en edelleenkään ole saanut tänne laitettua. Kuvia kyllä olisi, mutta jostain syystä niiden lataaminen tänne ei onnistu. Kuvat paikallisista ihmisistä ja elämästä hökkelikylissä on todella näkemisen arvoisia! Yritän saada joltain viisammalta apua tänään...

Mistähän sitä alottais...

Reilut puolitoista viikkoa tässä nyt olen yrittänyt saada blogia aikaiseksi. Tänä aamuna heräsin ja päätin että nyt se tapahtuu! Ihan kiva on kirjotella, mutta ongelmana on etten tiedä mistä aloittaisin...

Aika on kulunut tähän asti vaan elämää ihmetellessä ja ihmisiin tutustuessa. Villen työpäivät ollaan vietetty Sohvin kanssa enimmäkseen uima-altaalla. Muutaman kerran olen käynyt ostoskeskuksessa näyteikkunaostoksilla ( Näillä hinnoilla ei muuhun ole varaa! =) ) ja Sohvi päässyt ostarin lapsiparkkiin leikkimään. Kyseisestä lapsiparkista ei kyllä miulle itelleni ole kovinkaan suurta hyötyä, kun en uskalla luottaa hoitotätiin vaan vahdin itse kokoajan nurkan takana. =D Mutta Sohvi tykkää.

Kaikenkaikkiaan alku on ollut ihan mukavaa ja vastannut aika pitkälti ennakko-odotuksia. Lieviä sopeutumisvaikeuksia on kyllä sekä miulla että Sohvilla, mutta eiköhän se tästä tasoitu. Viikonloppuna ilmeisesti muutetaan uuteen asuntoon ja päästään viimein kotiutumaan kunnolla. Jospa sitten pikkuhiljaa lähtis arki rullaamaan. Ainakin saadaan enemmän tilaa ja isompi uima-allas! =)

Valokuvia en ole vielä ehtinyt juurikaan ottaa, mutta yritän huomiseksi saada. Kuvattavaa on kyllä liikaakin, hyvässä ja pahassa mielessä. Tiesin kyllä tänne tullessani että paikalliset täällä on köyhiä ja elävät meidän silmin katsottuna kamalissa olosuhteissa, mutta järkytys on silti ollut aikamoinen. En löydä sanoja kertomaan. Odotelkaa kuvia... =(